Kategoria: Uncategorized

Kansanperinnettä

Koronavirukseen eivät taiat auta. Taikauskoa on ollut varsinkin vanhoina aikoina. Tästä esimerkki 1800-luvulta Sotkamon Pohjavaaralta:

Ruton kohdatessa huudettiin ”Jeesuksen kirjankantajaa” apuun. Matti H Tolonen Pohjavaarasta oli täyttänyt jo 55 vuotta kertoessaan seuraavan, hieman huvittavan taian. Sen tallensi Kansanrunousarkiston kokoelmiin runonkerääjä vuonna 1890. Kyseessä oli ruton jälkien ”paikkaaminen”. Ensin oli huudettava veteen sopivalta etäisyydeltä:

– Kantruu, Jiesuksen kirjankantaja, kultanuolen hallihtija.

Sen jälkeen ei auttanut ruton sairastaneellaa muu kuin alkaa juoda loihduittua vettä ! Ilmeisesti oletettiin Jeesuksen apupojan, kantajan rientävän hoitelemaan ruton jälkiä sileämmäksi… (Sotkamo 1890)

Tämä tarina löytyy TM Pekka Tuomikosken kansanperinteen julkaisusta.

Kollo-Tolonen

Yksi vanhan Oulun merkkimiehistä oli Tolo-Jussi, jota kutsuttiin myös Kollo-Toloseksi. Heistä on jäänyt nykyaikaan asti kaskuja ja tarinoita nykyisinkin kerrottavaksi. Näitä tarinoita on koonnut toimittaja Raimo Ritola kirjaan ”Kollo-Tolonen ja avojalkaisen raateja Oulussa”. Tolo-Jussin kanssa merimiehenä monia vuosia työskennelleet ovat näitä juttuja kertoneet.

Tolo-Jussi oli oikealta nimeltään Johan Reinhold Tolonen, syntynyt 19.7.1845 Oulussa ja kuollut 23.12. 1919 Oulun kunnalliskodissa. Tolo-Jussin esi-isä Lars Tolonen oli muuttanut Ristijärven Juntulasta 1802 Pieliselle (Nurmes). Larsin tyttären Elinin poika Reinhold Tolonen avioitui Liminkalaisen Greta Granathin kanssa ja heille syntyi yhdeksän lasta, joista Johan Reinhold oli kolmanneksi vanhin. Tämä perhe muutti 1820- luvulla Ouluun. Tolo-Jussilla ei ollut perhettä.

Jussi oli suuri, noin 195 cm pitkä ja väkivahva mies. Siitä huolimatta hänen sanotaan olleen kujeita ja kepposia tekevä, ilkikurinen ja häikäilemätönkin. Eikä aina osattu päätellä, oliko hän viisas vai tyhmä. Jonkun mielestä ainoa kerta, kun Kollo oli puhunut normaalisti oli se, kun hän oli kertonut joutuvansa kunnalliskotiin.

Nuorempana Kollo oli ollut merillä ja välillä maissa Amerikassa töissä. Vanhempana oli Ouluun asetuttuaan ajanut rahtia hevosella pääasiassa Kuusamon suuntaan. Hän oli asunut Aleksanterinkatu 26:n pihan perillä olevassa hellahuoneessa.